Elikkäs tässä ex-vaimoni kirjoitus. Tälläisellä nimimerkillä jätetty kaksplussaan: ex vaimon luvalla julkaistu Vierailija Tästä lähtee: (Kiinnittäkää huomiota tekstiin tarkkaan, mikä huoli puuttuu, ketä haukutaan, ketä kehutaan) Erään baari illan jälkeen huomasin, että olen suhteessa. Ei mennyt pitkää aikaa,kun huomasin odottavani lasta. Aborttia en halunnut. Kihlauduimme. Muutimme yhteen. Muutimme samankaton alle asumaan koska se olisi lapselle parempi vaihtoehto. Kuukautta ennen lapsen syntymää päätimme mennä naimisiin jotta kaikilla olisi sama sukunimi. Rakkautta ei ollut. Kaikki meni omalla painollaan. Lapsi syntyi. Tuo ihana pieni pallero. Tunsin rakastuneeni. En mieheen vaan tuohon pieneen tuhisevaan kääreeseen joka minulle annettiin syliin. Lapsen kanssa alkoi arki. Äidin ja lapsen arki. Mies ei kuulunut siihen arkeen. Mies alkoi juoda joka ilta ja riitelimme paljon. Äidin kaikki aika meni lapsen kanssa, eläinten kanssa ja "kotia" hoitaessa. Tuli aika,kun mies sanoi menevänsä töihin. Lähti joka aamu ja palasi illalla. Palkkaa ei kuitenkaan tullut. Ihmettelin. Kysyin tätä asiaa mieheltä. Sain vastaukseksi: Töissä on palkanmaksun kanssa ongelmia. Kyllä he sitten maksavan, kun saavat asiat kuntoon ja laittavat vielä ylimääräistäkin. Muistan tuo lauseen kuin eilis päivän. Miehen tilille tuli 200€. Se oli palkka. Palkka jonka miehen vanhemmat olivat laittaneet tilille, ei pomo. Ajattelin yllättää miehen ja viedä hänelle eväät töihin. Menin työpaikalle. Kukaan ei ollut kuullut edes mieheni nimeä koskaan. Ajattelin olevani väärässä paikassa ja pyytelin anteeksi. Illalla kysyin mieheltä. Missä hän on töissä. Mies sanoi paikan nimen. Vahingossa sanoin ääneen, että kävin siellä,mutta kukaan ei tuntenut sinua. Aamulla mies ilmoitti saaneensa potkut. Outoa. Niin tunnollisesti mies lähti aina töihin ja viipyi siellä monta tuntia. Hän lähti työpaikalle jossa kävin,mutta häntä ei siellä tunnettu. Mies meni toiseen työpaikkaan ja sama peli jatkui. Kävin siinäkin työpaikassa,mutta eipä miestä siellä tunnettu. Seuraavana päivänä soitin miehelle "töihin". Olin kotona ja valehtelin olevani miehen työpaikan pihassa. Mies sanoi tulevansa kotiin. Laitoin kahvin tippumaan ja lapsen nukkumaan. Mies selitti ja selitti. Minä kuuntelin ja kuuntelin. Lopulta kyllästyin ja sanoin, että nyt lähdetään työpaikallesi ja vaadin palkkasi ja sama tehdään edellisen työpaikan kohdalla. Mies pelästyi. Hän ei halunnut lähteä. Outoa. Kyllä tehdystä työstä pitää palkka saada. Lopulta mies myönsi, että ei ole ollut kyseisessä paikassa töissä. Jäi epäselväksi missä mies oli kaikki päivät viettänyt. Milloinkaan en saanut vastauksia. Minulla on kuitenkin omat epäilykseni. Lapsen tultua tarpeeksi isoksi ja minulla alkoi äitiysloma loppumaan päätimme alottaa molemmat opiskelun. Tämä oli hyvä idea kaikkien kannalta. Emme olisi saman katon alla jatkuvasti. Lapsi aloitti perhepäivä hoidon äidin koulun lähellä. Äidille jäi siis kuljetus hoitoon ja kotiin. Oli hienoa aloittaa koulu ja päästä ihmisten ilmoille. Tuo hienous kuitenkin loppui,kun äiti alkoi väsymään. Aamulla aikasin heräsi. Laittoi lapsen hoitopaikkaa varten kuntoon. Teki aamupalan ja eväät. Iltapäivällä palasi lapsen kanssa kotiin. Teki ruuan ja touhusi lapsen kanssa. Illalla nukutti lapsen ja alkoi tekemään koulutehtäviä. Joka päivä sama. Milloinkaan ei kuulunut: Tarvitsetko apua? Voinko minä tehdä jotain? Ei edes sanaa KIITOS kuulunut milloinkaan. Tuolle miehelle oli tärkeää koulupäiviensä jälkeen tietokone ja alkoholi. Välillä se oli olut välillä lonkero. Lopulta aloin tekemään niin, että nukutin lapsen ja lähdin pois kotoa. Olin myöhään pois. Nukuin vain muutaman tunnin ja lähdin kouluun. Mitään yhteistä ei ollut. Asuimme yhdessä vain lapsen takia ja elimme kulissi avioliittoa. Yhtenä iltana menin ystäväni luona käymään. He olivat alkaneet viikonlopun vieton. Kaikilla oli hauskaa. Ystäväni huomasi, että minulla ei ollut sormuksia sormessa. Ystäväni mainitsi asiasta. Valehtelin, että en voi pitää sormuksia koulun vuoksi. Huomasin, että valheeni ei mennyt läpi. Lähdin iltaa viettämään ystäväni kanssa. Talo oli täynnä väkeä. Minulla oli pitkästä aikaa kivaa. Toivoin, että tuo ilta ei olisi loppunut milloinkaan. Tutustuin uusiin ihmisiin. Tutustuin nykyiseen mieheeni. Tunsin, että sisälläni liikahti jokin. Jokin jonka olin tuntenut silloin,kun lapseni syntyi. Aloimme pitämään yhteyttä tiiviisti. Itkin hänelle elämääni kuinka kamalaa se on. Juttelimme Facebookissa ja messengerissä samaan aikaan. Oli ihana huomata, että joku kuunteli ja välitti. Viikonloppuisin menimme lapseni kanssa tuon miehen luo. Olimme siellä öitä. Juttelimme paljon. Aloimme käydä hänen luonaan viikolla iltaisin. Välillämme oli selvästi jotain. Riitelin paljon mieheni kanssa,mutta silti jaksoin hymyillä. Se oli tuon salaperäisen miehen ansiota. Olimme mieheni kanssa hakeneet avioeroa ja huoltajuus tuli tuolloin kokonaan minulle. Olin siis yksinhuoltaja joka asui lapsen isän kanssa, ilman tunteita, ilman mitään. Muutimme yhteen nylyisen mieheni kanssa. Siitä alkoi minun uusi elämäni. Ex-mieheni lähetteli minulle viestejä. Sairaita viestejä. Ex-mieheni kävi meidän luona tapaamassa lastaan. Kaikki meni hienosti. Eräänä päivänä ilmoitin ex-miehelleni odottavani lasta. Silloin kaikki muuttui. Mikään ei ollut enään hyvin. Alkoi oikeudenkäynti valmistelut. Kotiini en enään ex-miestäni suostunut päästämään. En enään milloinkaan. Tämä on minun kotini ei hänen. Hänellä on oma koti ja uusi kumppani. Pysyköön siellä. Meni melkein kolme vuotta valmistella oikeudenkäyntiä ja tuohon aikaan mahtui paljon. Nyt oikeuden käynti on ohi. Lapsi asuu edelleen minun kanssani. Meillä on hyvä olla. Tai oli. Ex-mieheni ei saanut tahtoaan läpi jotta olisi voinut minua kiusata. Nyt hän levittää minusta ja miehestäni perättömiä asioita. Asioita mitkä ovat hänen mielikuvituksensa tuotosta. Herää kysymyksiä: Eikö hänellä olekkaan kaikki hyvin nykyisen kumppaninsa kanssa? Eivätkö he olekkaan niin onnellisia,kun antavat ymmärtää? Miksi tuo ex-mies on minussa vieläkin niin kiinni, että ei anna minun olla rauhassa rakkaan mieheni kanssa? Onko hän todella niin katkera,kun lähdin ja löysin ELÄMÄN? Todellisuudessa löysin miehen joka herätti minut kuolleista. Löysin miehen joka näytti, että elämä voi olla hyvääkin. Löysin rinnalleni ihmisen jonka kanssa voin puhua mistä vain ja voin vihdoin nauraa ääneen. Miksi tuo ex-mies on tästä minulle niin kateellinen? Miksi hän ei voi etsiä itselleen sellaista ihmistä vierelleen jonka kanssa hän voisi tuntea tämän kaiken niinkuin minä tunnen nyt? Minulla on hyvä olla, hänellä ei. Ex-mieheni yrittää kaikin tavoin saada minun liittoni kaatumaan jotta minä vaipuisin uudelleen masennukseen. Hän ei tule siinä milloinkaan onnistumaan, sillä jos joku tämän liiton hajottaa niin se on kuolema. kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2287162-5-vuotiasta-lasta-pahoinpidellaan-omassa-kotonaan-eurajoen-sosiaalitoimi-ei-reagoi/sivu8.html
Posted on: Mon, 02 Sep 2013 15:43:20 +0000
Trending Topics
Recently Viewed Topics
© 2015