Ote kirjasta Elämän rikkaus Kristuksessa:Erämaassa Saatanan päätavoite oli saada Herra toimimaan riippumattomana taivaallisesta Isästä. Aadamissa ihminen toimii itsenäisesti, ja siinä on koko ihmiskunnan murhenäytelmä. Ihmisen Poika taas, ollessaan samassa tilanteessa kuin Aadam Eedenissä, valitsee toisen perustan elämälleen ja palvelulleen:Poika ei voi tehdä mitään itsestään (Joh. 5:19). Niinkuin Herran käy, niin käy opetuslastenkin. Sen hän selvästi ilmoitti ennen lähtöään. Hän oli kuollut ja ylösnoussut. Hän pyysi opetuslapsiaan odottamaan Jerusalemissa, kunnes Henki laskeutuisi heidän päälleen. Mitä on voima korkeudesta, josta hän heille puhui? Ei yhtään vähempää kuin hänen kuolemansa, ylösnousemuksensa ja kirkastumisensa voima. Pyhä Henki on se astia, jossa kaikki Kristuksen kuoleman, ylösnousemuksen ja kirkastumisen aarteet ovat kätkettyinä, niin että me pääsemme niistä osallisiksi. Sen takia eivät opetuslapset saaneet lähteä Jerusalemista, ennenkuin olivat saaneet Pyhän Hengen ja hänessä Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen voiman, sillä ilman sitä ei synny todellista todistusta. Kuolema ja ylösnousemus ovat jumalallisen palveluksen tunnusmerkkejä. Palvelijoikseen Jumala lukee vain ne, jotka kuolemisen kautta ovat astuneet ylösnousemuksen perustalle. Seuraavat raamatunkohdat puhuvat tästä asiasta: Matt. 10: 34-39, Mark. 8:32-35 ja Joh. 12:24-26. Kaikissa näissä Herra selvittää palvelemisen periaatteen ja näyttää, ettei hän koskaan voida palvella hänestä erillään, vaan ainoastaan ottamalla risti ja joka päivä seuraamalla häntä. Olemme aikaisemmin nähneet, mitä Jumala on kerta kaikkiaan tehnyt ristiinnaulitsemalla meidät Jeesuksen kanssa (Room 6:6). Tämän me voimme käsittää ja uskossa omistaa omalle kohdallemme vain Jumalan ilmoituksen kautta. Ristillä on kuitenkin toinenkin puoli, nimittäin ristin ottaminen harteille joka päivä. Risti on kantanut minua, nyt on minun vuoroni kantaa sitä. Se on päivittäistä Herran seuraamista askel askeleelta. Tunteittemme, vaikutelmiemme, toiveittemme ja pyyteittemme on koko ajan oltava ristin alaisina tullaksemme Hengen alamaisuuteen ja johtoo siten, ettemme koskaan tee mitään Jumalasta riippumattomina. Yksin risti voi saada Paavalinkin mittaisen miehen niin menettämään itseluottamuksensa, että hän puhkesi sanomaan:Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna. Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan (1. Kor 2:2-5). Tunnemme Jeesuksen kulkeman tien. Kuoleman kautta hänen elämästään tuli monelle elämä. Ainoasyntyinen Poika kuoli ja tämän johdosta syntyi monia veljiä. Hän pani oman elämänsä alttiiksi, jotta me saisimme elämän. Hänen kuolemansa kutsuu meitäkin kuolemaan. Paavalin tavoitteena oli tulla hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta. Hänen kuolemansa kaltainen kuolema merkitsee sitä, että me samoin kuin Hän joudumme kadottamaan oman elämämme, jopa oman itsemme voidaksemme välittää elämää toisille. Tämä on Herran palvelun salaisuus ja tie todelliseen hedelmän kantamiseen. Paavali sanoo:Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolon ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruummiissamme näkyviin. Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin. Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä, mutta elämä teissä (2. Kor. 4:10-12). Tulemme asian ytimeen. Meissä on uusi elämä, mikäli olemme ottaneet Jeesuksen vastaan. Meillä kaikilla on tämä kallis aarre - aarre saviastiassa. Mutta minkä tähden tämä elämä tulee meissä niin vähän näkyviin? Siksi, että me säästämme itseämme, emme ota ristiämme ja seuraa Häntä sillä tiellä, jolla kadottaisimme elämämme hänen tähtensä. Kautta koko elämän ja palvelustoimen pätee, että jokainen opetuslapsi kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua (Mark. 8:34). Siitä ei päästä yli eikä ympäri. Joka tätä väistää, ei ole minulle sovelias, ei voi olla minun opetuslapseni. Voimme joutua vaiheeseen, jonka läpäiseminen saattaa muuttaa koko elämämme ja Jumalan palveluksemme. Semmoinen vaihe oli Jaakobilla Penuelissa. Luonnollinen ihminen Jaakobissa yritti palvella Jumalaa ja saavuttaa hänen päämääriään. Jaakob tiesi Jumalan sanoneen:Vanhempi on palveleva nuorempaa, mutta hän koetti panna tämän täyttöön omalla voimallaan ja viekkaudellaan. Herran oli nujerrettava Jaakobin luontainen voima. Se tapahtui, kun hän Penuelissa nyrjäytti Jaakobin lonkan sijoiltaan. Siitä päivästä Jaakob ontui. Nyt hän oli kokonaan toinen Jaakob, mihin hänen uusi nimensäkin, Israel, viittaa. Hänellä oli jalat tallella ja hän saattoi niitä käyttääkin, mutta niiden voima oli murrettum ja hän jäi ainaisesti ontuvaksi. Meidätkin on Jumalan saatettava samaan tilaan. En tiedä miten hän sen tekee, mutta hän tekee sen. Meidän on tultava siihen, että luontainen voimamme on syvien pimeyksien läpi kulkiessamme murrettu, niin ettemme enää voi luottaa itseemme. Jumalan on tartuttava kovin kourin meihin, jotta hän saisi meidät tuskallisten ja vaikeiden kokemusten kautta niin pitkälle. Voin itsestäni sanoa, että minulla oli kääntymiseni jälkeen suuri halu julistaa Jumalan sanaa. En voinut pysyä paikoillani. Jokin sisälläni pani minut kulkemaan, ja minun oli mentävä. Julistamisesta tuli elämäni. Sellaistakin voi Jumala sallia jonkin aikaa, että teemme työtä, ja hän siunaakin meitä runsaasti. On kuitenkin tuleva päivä, jona Jumala tarttuu luontaiseen voimaamme. Niin kävi minukin. Herra murskasi oman voimani, niin että minun oli pakko taipua tekemään kaikkea, mitä hän toivoi, tuottipa se sitten minulle iloa tai ei. Jokainen Jumalan palvelija kokee tavalla tai toisella Jaakobin synkän yön, jona Jumala nujertaa hänen itseluottamuksensa ja oman voimansa. Minut Herra pani aivan syrjään - joksikin aikaa. Muutamia kuukausia olin hengellisessä pilkkopimeässä. Oli kuin Jumala olisi perttänyt minut, kuin ei olisi mitään tapahtunut. Mistään ei tullut mitään. Jumala kuitenkin tiesi mitä teki. Me haluaisimme käydä läpi sellaiset kokemukset parissa tunnissa. Emme siedä ajatusta, että Jumala panisi meidät syrjään pitkäksi ajaksi. Emme osaa odottaa. Tuntuu, kuin ei mitään tapahtuisi. Kaikki mielestämme arvokaskin vuotaa käsistämme hiekkaan. Kaikkialla on seinä vastassa. Muut näyttävät tulevan siunatuiksi, meidät yksin on työnnetty syrjään. Lepää vain hiljaa hänen kädessään! Tosin kaikki on pimeää, mutta vain yhden yön verran. Usein se yö on tosin pitkä, mutta aamu on varmasti tulossa! Silloin saamme kaiken menettämämme takaisin - mutta aivan uudenlaisena. Ennen me itse omistimme sen - nyt omistamme sen Hänessä - kykymme ja lahjamme eivät enää ole omiamme, vaan ne ovat hänen, ja me voimme käyttää niitä vain hänen Henkensä johdolla. Näin on meistä tullut Hengen palvelijoita. Olemme kokeneet kuoleman ja ylösnousemisen todellisuutena. Silloin alkaa Jumalan Pojan kirkkaus ilmetä meissä.
Posted on: Tue, 05 Nov 2013 03:28:46 +0000
Trending Topics
Recently Viewed Topics
© 2015