Voi pirskatti mikä päivä. Aamupäivä meni ihan ok, lekottelin piikalikan huonees, ku äitee tuli hakohon mua pallottelemaan. Hetken oli ihan kivaa mutta sitten mua viilattiin linssiin ja mua ruvettiin ahtamaan kantoboxiin. Minähän en sitä hyväksynyt ja pistin kampoohin oikeen kunnolla. Hävettää tunnustaa, jotta hävisin. No ei se niin paha juttu aluuksi ollukkaa, mut vietihin pihalle ja sain kattella ja kuulostella pihan tapahtumia. Sitte lähärettihin autolla ja mentiin hakohon piikalikkaa. Mä sain nähärä mihinä se päivät viettää ja kuulemma opiskeloo. Son hyvä, jotta opiskeloo vaikka mä jourunki olla eros sen aikaa. Sitte me jatkettihin matkaa ja mentihin tosi kivan näköösehen paikkahan. Sielä ei ollu aluuksi ketään, ku me oltihin niin etuaijas. Mä sain siinä vähä natustella ruohua ja sitte kurvas auto pihahan. Ihan kivan oloonen mies mutta mä aavistin pahaa ja olin oikias. Se pirskatin miäs pisti mua ilikiällä piikillä. No vahtas se mun niskanki ja korvia kaiveli. Ihimeellinen mies, kun niin tarkasti syynäs mitä mun korvista kaivoo. Ei kuulemma mitään elävääsiä asunu mun korvis. Se miäs antoo äiteelle joukkohon jonku pienen paketin, jonka sisältö selvis mulle ehtoolla. Mä sain jotaki pirskatin tippoja korvihin. On se kumma, jottei rauhas saa korviansa rapsutella, vaan pitää se kuulemma lopettaa sen lääkkeen avulla. Ehkä mä tokenen tästä henkisestä häpeästä käpertymällä piikalikan jalakoohin nukkumahan. Öitä.
Posted on: Wed, 11 Sep 2013 20:43:19 +0000
Trending Topics
Recently Viewed Topics
© 2015