Yöllä oli taas totiset paikat. Aamuyöstä näin unta, että olin lupautunut ottamaan nyrkkeilyottelun jonkun tyypin kanssa, mutta sitten se oli perunut ja tilalle tuli Härmän häjy, Juho Haapoja! Näin sänkinaamaisen Juhon salilla ja se muistutti mua että "muista tulla seiskalta kehään". Oi sitä hetkeä kun tajusin että, olin mennyt lupaamaan ja sitten unohtamaan koko matsin ja nyt olin rapakunnossa menossa kehään Haapojaa vastaan. Yritin rimpuilla säkin kanssa muutaman erän kokeeksi, unessa vielä kun oikein jotain yrittää, tuntuu ettei mitenkään saa liikutettua itteensä ja armoton epätoivo hiipii puseroon. Olin aivan hiestä märkä. Päätin kuitenkin lunastaa lupaukseni ja nousta samaan kehään Härmän häjyn piestäväksi, suteen tai saveen. Näin jo sieluni silmin kuinka kipeää se ottaisi. Näin kaikki ne lähiottelun iskut jotka tietenkin tulivat suojauksestani läpi ihan joka paikasta. Olin lievästi sanottuna paniikissa enkä tiennyt miten siitä selviäisin. Yritin vielä löytää jostain uskoa matsiin, aattelin jos saisin suojattua pari erää niin sitten ei tuntuisi niin pahalta pyörtyä joko kunnon puutteeseen tai sitten Juhon iskujuhlan saattelemana. Pyyhin hikeä. Siinä vaiheessa kun epätoivo alkoi hipoa ylärimaa, alkuihmisen vaistot pelastivat minut tästä painajaisesta. Jossain valve-horroksen vaiheessa ymmärsin, että koko lupaus ja matsi oli täyttä fiktiota. Ei hädän päivää eikä julkista nöyryytystä. Sydän hakkasi vimmatusti vielä pitkän aikaa, aattelin jos sitä uskaltaa enää nukahtaa uudelleen. Toisaalta kyllä sitä vois koittaa nyt kun jälkikäteen aattelee, ainakin tulis rehti tappio :)
Posted on: Mon, 01 Jul 2013 19:59:14 +0000
Trending Topics
Recently Viewed Topics
© 2015