Hmm. Pyörittelin edestakaisin kaikenlaisia ajatuksia "välinpitämätön mäkkihirmu" -laidasta "kiihkoileva mansikin puollustaja" -laitaan. Lopuksi tuumailin lähinnä sitä, että ammujen katsominen karusellissa tuntuu pahalta siksi, että niiden inhimilliset piirteet vetoavat meihin enemmän kuin vaikkapa rapujen vastaavat. Jos karusellissa olisi apinoita, järkyttäisi tämä vielä useampaa. Jos taas söisimme vaikka hyttyspihviä, ei kukaan nokkaansa koputtaisi. Kipua tässä aiheutetaan kyllä. Eikä kohdella elukkaa arvostaen, vaan tavarana. Se tehdään siksi, että ei ole aikaa, meitä on liian paljon ja meillä on "nälkä". Siihen on lääkkeenä mm. laajamittainen ihmisten tappaminen. Ja jos tapetaan vaikkapa kaikki ihmiset, ei menneiden eläinten tuskia ole - nykytiedon mukaan - kukaan muistelemassa. Lemmikkikana on eri arvoinen kuin nämä tässä videolla. Johan Wilhelm Granfelt on eri arvoinen kuin Jaakko Jaakonpoika Torppa. Kaikenlaiset elukat (myös ihmiset) ovat "kärsineet" maailmanhistorian aikana niin, että ei oikein tiedä, mihin sen kaiken kivun laittaisi. Ja onko sillä sitten lopulta mitään merkitystä. Ehkä sillä ON merkitystä siksi, että näemme Mansikin silmissä älykkään olennon, siis itsemme.
Posted on: Fri, 06 Sep 2013 07:47:37 +0000
Trending Topics
Recently Viewed Topics
© 2015