Rasismista - joskus vuosia sitten väitin, etten ole rasisti, vaikka olin "maahanmuuttokriittinen". Nyttemminhän olen sanonut suoraan, että olen rasisti. Onko rasistina olo paha? Huolimatta siitä leimasta, mitä sanakirjat, populäärikulttuuri, historian yksipuoliset näkemykset ja muu yhteiskunta meille antavat, on ansiokasta ajatella "laatikon ulkopuolelta". Tähän ajatteluun on vienyt vuosia päästä. Aiemmin ajattelin kuten opetetaan, kiltisti. Siksi väitin, etten ole rasisti. Vielä sitäkin aiemmin, ennen kuin aloin ajattelun, pidin itseäni suvaitsevaisena, hienona ihmisenä. Olihan se hienoa olla muiden mielestä hieno, mutta sisäinen rauha puuttui. Muut määrittelivät olemiseni ulkoapäin. Rasismi on aivotila, samalla tavalla kuin sen vastakohta, "suvaitsevaisuus" eli "määrittelemätön itse", kehittymättömät itsen rajat on aivotila - josta on kuitenkin ansiokasta päästä pois henkisen kehityksen turvaamisen vuoksi. Niistä kumpikaan ei ole toista huonompi, mutta liiallisen suvaitsevaisen stereotypialuonne on kieltämättä hyödyllisen idiootin roolissa yhteiskunnassa valtaeliitille: mitä enemmän suvaitsevaisia, sitä enemmän kilttejä hulluja ja rahat kilahtaa eliitin kirstuun. Ah, sanoinko että "niistä kumpikaan ei ole toista huonompi"? No niin, rikoin ensimmäisen sanakirjoista ja historiasta opetetun tabun, mitä rasisteista opetetaan. Evoluutiossakaan varmaan mikään ei ole toista "huonompi" - ennen kuin se osoittautuu toista huonommaksi; kestämättömäksi luonnon kiertokulussa ja häviää luonnosta pois. Pikaisella tutustumisella Euroopan eri aikakausien etnisiin oloihin aina Rooman vallan kukistumisesta (ja itse asiassa jo alkaen ennen Kreikan polis-kulttuuria) voi nähdä, että tämä nykysuvaitsevaisuus, mitä teille opetetaan, on poliittinen agenda, mikä kuolee pois viimeistään silloin, kun tämä jo heikko sivilisaatio romahtaa ja "pimeä" aika valtaa taas Euroopan.
Posted on: Sat, 29 Jun 2013 05:59:46 +0000
Trending Topics
Recently Viewed Topics
© 2015