Jotkut hetket yksinkertaisesti ovat taian omaisia. Kävin äsken iltaruokkimassa hevoset. Ennen kuin menin ruokalastin kanssa laidunten luo, kävin tarkistamassa vedet. Viivi tuli kiireesti luokseni minut havaittuaan. Lähdin kiertämään laidunta etsiäkseni sen ötökkähapsuja, jotka jo jokin aika sitten katosivat. Sain seuraa. 500 kiloa hevosta lähti kiertämään laidunta kanssani, kulkien samaa tahtia kuin minäkin. Kun juoksin, Viivi ravasi. Kun pysähdyin, Viivi pysähtyi ja kun menin aidan ulkopuolelle se jäi katsomaan perääni - joko lopetimme? Vasta kun hävisin näkyvistä se siirtyi etsimään syömistä laitumen perältä. Jotain minussa on muuttunut. Jotain, joka tekee minusta paremman johtajan hevoselleni. Negatiivisista asioista mainittakoon, että etuliike ei ole ihan puhdas. Se tulee esille etenkin kovalla. Olen pyytänyt kengittäjää laittamaan toiseenkin etuseen pohjallisen, katsotaan miten reagoi kunhan kengittäjä ehtii paikalle. Osteopaattihan ei myöskään käsitellyt jalkoja, koska "manipuloitavaa" olisi tullut yhdelle kerralle liikaa. Hän on tulossa uudelleen 5.8. Itseasiassa satulaakin täytyy vielä leventää lisää. Se on edelleen liian kapea. Vien satulan ensi tiistaina levennettäväksi, joten sitten toivottavasti saadaan kaikki osaset kohdalleen eikä satulakaan enää paina. Hieman tuo etuliike nyt huolestuttaa, mutta koska Viivi on pirteä ja energinen, en usko mitään olevan rikki. Kyllä tämä tästä!
Posted on: Sat, 27 Jul 2013 17:25:09 +0000
Trending Topics
Recently Viewed Topics
© 2015