Kansanrunot kuvaavat vanhakantaisia itämerensuomalaisia sukulaisuussuhteita, jotka osittain poikkeavat nykyisistä ja muiden alueiden perinteisistä käsityksistä. Yksi esimerkki on äitien asema itsenäisinä päättäjinä. Kansanrunoissa miespuoliset sankarit hakevat neuvoja äidiltään ja siskoiltaan. Tyttären avioitumisessa sananvalta on äidillä ja veljillä. Väinämöinenkin pyytää tyttären kättä Pohjolan emännältä, ei isännältä. Vienassa säilyi 1900-luvulle asti sukujärjestelmä, jossa isä ei vastannut tyttärestä. Toinen piirre on avioituneen naisen yhteys omaan sukuunsa. Veljien ja enon velvollisuus oli suojella toiseen sukuun avioitunutta naista ja hänen lapsiaan. Tätä kuvastaa sekin, että itämerensuomalaisissa kielissä äidin veli (eno) erotetaan isän veljestä (setä). Savossa naiset myös säilyttivät avioituessaan oman sukunimensä vielä 1700-luvulla.
Posted on: Sun, 07 Jul 2013 06:27:52 +0000
Trending Topics
Recently Viewed Topics
© 2015