Myrkky on myrkky, luomussakin Julkaistu 10.9.2013 Julkaisija Timo Kauppila — 2 kommenttia ↓ Luomun neljä viestiä ovat: HYVÄÄ puhtaasti, HYVÄÄ eläimille, HYVÄÄ makua ja HYVÄÄ huomiselle. Luomun luvataan siis olevan valmistettu luonnonmukaisin menetelmin, olla hyvä eläimille, olla paremman makuista ja parempaa ympäristölle. Onko näille väitteille perusteita? Tulen tarkastelemaan näitä kysymyksiä seuraavissa artikkeleissani. Sarjan ensimmäisessä osassa käsittelen luomutuotannossa käytettävien torjunta-aineiden turvallisuutta. Lyhyt historiakatsaus luomuun Ihmiset ovat olleet maanviljelijöitä yli 10000 vuotta. Tuhansiin vuosiin maanviljelyssä ei tapahtunut juurikaan mullistuksia, kunnes 1900-luvun alussa opittiin valmistamaan lannoitteita, erityisesti typpilannoitteita. Hieman myöhemmin onnistuttiin myös kehittämään torjunta-aineita tuholaisille ja nämä kaksi asiaa yhdessä mahdollistivat suuret tuotannon kasvut maanviljelyssä. Samaan aikaan heräsi myös aiheellinen huoli siitä, että tämä lannoitteiden ja torjunta-aineiden runsas käyttö voisi olla haitallisia ympäristölle. Ympäristön puolestapuhujana lavalle astui Rudolf Steiner. Steiner tunnetaan parhaiten luomastaan antroposofia-liikkeestään, joka on mystiikkaan ja näennäistieteisiin perustuva elämänkatsomus/uskonto. Liike piti sisällään myös ajatuksen biodynaamisesta viljelystä, jossa ei käytetä kemiallisia lannoitteita tai torjunta-aineita, vaan astrologiaa ja homeopatiaa. Sanomattakin lienee selvää, että menetelmä ei perustunut tieteellisten tutkimusten tukemaan tietoon. Nykyajan luomuviljely pohjautuu biodynaamisen viljelyn perusteisiin, mutta on (tiettävästi) jättänyt taakseen astrologian. Ehkä hieman yllättäen nykyajan luomutuotannossa eläimiä suositellaan hoidettavan homeopatialla ja nykyaikaisessa luomutuotannossa käytetään nykyään myös torjunta-aineita sekä lannoitteita. Osa luomuaatetta on myös se, että vastustetaan geenimuunneltujen lajikkeiden käyttämistä, vaikka kuten on aikaisemmin keskusteltu, saattaisivat uudet GM-lajikkeet pienentää maanviljelystä koituvaa ympäristökuormitusta. Luomuviljely on vain laatujärjestelmä Suomessa on käytössä useita luomumerkkejä, jotka voidaan jakaa sekä kansallisiin että kansainvälisiin merkintöihin. Näitä tunnuksia voi käyttää luomutuotteissa, mikäli kyseinen valmistaja noudattaa EU-lainsäädännön säädöksiä ja ohjeita sekä kuuluu luomuvalvonnan piiriin. Luomutuotteiden vaatimukset kuulostavat ajoittain kyseenalaisilta, sillä esimerkiksi luonnossa kasvanut riista tai kala ei voi saada luomuleimaa, koska emme tiedä mitä kyseiset eläimet ovat syöneet elämänsä aikana. Toisaalta mehiläishoito on mahdollista luomutuotannossa, vaikka mehiläisten käyttämiä kukkia ei voidakaan valvoa. Luomutuotannossa ei siis ole välttämättä kyse luonnonmukaisuudesta tai luonnollisuudesta, vaan luomutuotannossa ennalta määrättyjen säädösten noudattamisesta. Kuinka paljon Suomessa on luomuviljelyä? Luomutuotannon määrä on pysynyt Suomessa hyvin tasaisena viimeisen kymmenen vuoden aikana (Kuva 1). Koko Suomen viljelyalasta noin 6,7 % oli luomuviljeltyä maata vuonna 2012, kun mukaan lasketaan ainoastaan maatilat, jotka eivät ole enää siirtymävaiheessa (Kuva 2). Luomutuotanto on siis hyvin marginaalistoimintaa maataloudessamme sekä määrällisesti että taloudellisesti. Mitä luomuviljelyssä saa käyttää? Kuten mainitsin jo edellä, luomutuotannossa saa käyttää useita lannoitteita ja torjunta-aineita, kunhan ne eivät ole keinotekoisia (synteettisiä). Tämä luomuviljelyn sääntö perustuu epäloogiseen ajatukseen, jossa asia A on hyvä, koska se on luonnollinen, mutta asia B on huono, koska se on epäluonnollinen. Usein ihmiset vain tuntuvat unohtavan, että myös hulluruoho, valkoinen kärpässieni, kielo ja kyy ovat luonnollisia mutta myrkyllisiä. Luomutuotannossa tämä looginen virhe ilmenee parhaiten torjunta-aineiden käytössä, jossa luonnosta eristettävissä oleva myrkky (kuten rotenoni) nähdään luonnollisena ja hyvänä, kun taas synteettiset torjunta-aineet nähdään epäluonnollisina ja haitallisina. Eri kasvien ja eläinten kannalta on epäoleellista, onko jokin yhdiste luonnossa esiintyvä vai synteettinen. Yhdisteen ”luonnollisuuden” perusteella ei voida päätellä minkään yhdisteen turvallisuutta taikka tehoa. Luomun lannoitteet Luomutuotannossa käytettävien lannoitteiden listasta löytyy epäorgaanisia ja orgaanisia lannoitteita kalkista kanankakkaan. Lannoitteisiin luetaan myös useita ruiskutettavia mikrobeja (bakteerit ja sienet), joita voidaan käyttää mm. parantamaan typensidontaa. Luomun torjunta-aineet Luomutuotannossa käytettävien torjunta-aineiden lista on osittain hyvin mielenkiintoinen. Kuten lannoituksessa, myös hyönteisten ja sienien torjunnassa käytetään useita kasveille ruiskutettavia bakteereja, joiden toiminta perustuu bakteerien kykyyn tuottaa antibiootteja. Muutamilta yhtiöiltä löytyy myös ruiskutettavia sieniä, sekä tiettyjä hyönteisiä tappavia viruksia. Oma luokkansa torjunta-aineissa ovat öljyt, erityisesti raakaöljystä tislattu parafiiniöljy, jota myyvät useat valmistajat. Tämän yhdisteen toiminta ei perustu sen myrkyllisyyteen, vaan fysikaalisiin esteisiin. Hyönteiset eivät mm. kykene liikkumaan öljyssä tai syömään öljyn peittämää kasvia. Öljy estää myös sieniä kasvamasta ja hidastaa virusten leviämistä. Luomun kovat torjunta-aineet Useat luomutuotannon (kuten myös perinteisen maanviljelyn) torjunta-aineet sisältävät pyretriiniä, joka on useimmille tuttu Raid-hyönteismyrkystä, ja joka toimii hermomyrkkynä kaikille hyönteisille. Pyretriinit ovat lähes vaarattomia ihmisille ja linnuille, mutta ne ovat erittäin myrkyllisiä vesieläimille. Luomun käyttämistä torjunta-aineista ehkä eniten yllätyksenä itselleni tuli kasveille ruiskutettava tuote, joka sisältää Bacillus thuringiensis –bakteeria. Tämä bakteeri tuottaa osalle hyönteisistä myrkyllistä Bt-toksiinia, joka usein yhdistetään geenimuunteluun. Bt-toksiinia tuottavat geenimuunnellut kasvit ovat itseasiassa yksi yleisimmistä ja menestyksekkäimmistä tavoista geenimuunnella kasveja. Lainaus luomu.fi-sivuston materiaaleista ”Bt-toksiini voi olla haitallista myös monille hyödyllisille ja haitattomille hyönteisille.” Luomu.fi-sivusto siis tuomitsee Bt-toksiinin, kun sitä tuottaa geenimuunneltu kasvi, mutta sen ruiskuttaminen viljelmille on hyväksyttävää. Geenimuunnellun kasvin tuottamalle Bt-toksiinille eivät altistu alueen muut hyönteiset, vaan ainoastaan kasvia syövät hyönteiset, eli tuholaiset. Tämän ansiosta geenimuunnelluilla viljelmillä on myös enemmän tuholaishyönteisten luonnollisia vihollisia, mikä ennestään vähentää tarvetta torjunta-aineiden käytölle. Ruiskuttamalla Bt-toksiinia viljelmille on mahdollista tuhota ei ainoastaan tuholaisia, vaan myös hyödyllisiä ja haitattomia hyönteisiä. Kuparisulfaatti on siitä mielenkiintoinen yhdiste, että se on niitä harvoja epäorgaanisia torjunta-aineita, joita saa käyttää luomuviljelyssä. Kuparisulfaatti ei hajoa luonnossa, vaan kertyy maaperään ja leviää vesistöihin, jossa se on erityisen myrkyllistä kaloille. Kuparisulfaattia saa levittää korkeintaan 6 kg/hehtaarille vuodessa, mikä ei kuullosta ensikuulemalta paljolta. Tätä voidaan kuitenkin verrata siihen, että Suomessa käytetään vuodessa kasvinsuojeluaineita keskimäärin 0,66 kg/hehtaari. (Tähän keskiarvoon on laskettu mukaan nurmet, joilla ei käytetä juuri lainkaan torjunta-aineita, mikä laskee kyseistä keskiarvoa.) Siitä huolimatta ero näiden kahden luvun välillä on lähes kymmenkertainen! Kuparisulfaatti on myös 2,5-10 kertaa myrkyllisempi kuin Yhdysvaltojen suosituin keinotekoinen torjunta-aine klorpyrifossi. Viimeisenä luomutuotannossa sallittuna torjunta-aineena haluaisin mainita rotenonin. Tunnen rotenonin parhaiten yhdisteenä, joka estää mitokondrioiden toimintaa, ja jota on käytetty menestyksekkäästi tuottamaan Parkinsonin taudin kaltaisia oireita banaanikärpäsissä, hiirissä ja jopa kädellisissä. Rotenonin, kuten monen muunkin torjunta-aineen käyttö, on yhdistetty Parkinsonin taudin yleisyyteen maanviljelijöiden keskuudessa. Rotenonia on käytetty Suomessa myös putsaamaan sisäjärven kalakantoja ”roskakaloista” myrkyllisyytensä ansiosta. En usko, että yksikään henkilö saisi ruuastaan edellä mainittuja torjunta-aineita vaarallisia määriä. Vaikka kuparia, pyretriinejä ja rotenonia voidaan detektoida ulkomaalaisista luomutuotteista sadonkorjuun jälkeen, ovat määrät hyvin alhaisia. Suurimmassa vaarassa ovat torjunta-aineille altistuvat eläimet sekä torjunta-aineita käyttävät maanviljelijät, eivät tuotteiden loppukäyttäjät. Luomun torjunta-aineet vaaraksi hyönteisille Luonnosta eristetty torjunta-aine voi olla yhtä myrkyllistä ja tuhoisaa luonnolle kuin synteettinenkin. Tämä ei tosin tullut ilmi keväällä, kun käytiin suurta keskustelua torjunta-aineiden yhteydestä mehiläiskuolemiin. Näiden synteettisten torjunta-aineiden kieltoa kannatti myös luomuliitto, joka totesi aivan oikein, että ”Meidän täytyy minimoida laajamittaiset riskit, jotka uhkaavat pölyttäjiä ja kieltää haitalliset aineet”. Yhdysvaltalainen selkärangattomien suojeluun keskittynyt ympäristöjärjestö Xerces Society teki hyvin havainnollistavan taulukon luomutuotannossa käytettyjen torjunta-aineiden myrkyllisyydestä mehiläisille. (Taulukko 1). Torjunta-aineen aiheuttama myrkytys voi olla välitön tai aiheuttaa ongelmia pitkällä aikavälillä, kun toukat syövät torjunta-aineita sisältävää mettä. Öljyjen tapauksessa menehtyminen on lähes välitöntä. Oli torjunta-aine sitten luomussa käytetty tai ei, ne voivat tuhota mehiläisiä. Luonnollisuus ei ole tae turvallisuudesta. Ei se laatu vaan määrä Vaikka yllä mainitut yhdisteet ovat sallittuja luomuviljelyssä, ei se automaattisesti tarkoita sitä, että kaikki käyttäisivät niitä. Toisin kuin perinteisestä maanviljelystä, luomuviljelystä ei ole saatavissa tilastoja siitä, mitä kemikaaleja käytetään ja kuinka paljon. Evira suorittaa laaduntarkkailua joka vuosi sekä perinteisellä maanviljelyllä tuotetuille että luomustandardit täyttäville elintarvikkeille. Lyhyesti voidaan todeta, että Suomessa luomuviljelijät noudattavat hyvin annettuja ohjeistuksia ja tuotetusta luomusta ei ole viime vuosina löytynyt sallittuja tai kiellettyjä torjunta-aineita (kaikkia torjunta-aineita ei tosin testata), mutta ulkomaalaisista luomutuotteista sitäkin enemmän. Lopuksi Kuten tulen käsittelemään myöhemmin, luomutuotannossa on joitain ympäristölle suosiollisia puolia perinteiseen maanviljelyyn verrattuna. Luomutuotanto ei kuitenkaan ole viaton pulmunen, sillä myös siinä käytetään kemiallisia torjunta-aineita ja lannoitteita. Niin kutsutut ”luonnolliset” torjunta-aineet voivat olla yhtä myrkyllisiä tai jopa myrkyllisempiä meille ja ympäristölle verrattuna synteettisiin torjunta-aineisiin. Myrkky on myrkky, luonnossakin. inShare Share 0 ‹ Mitä tiede pohjimmiltaan on Jokapäiväinen koodimme › Merkitty: Geenimuuntelu, Luomu, Mikrobiologia, Uskomuslääkintä Julkaistu kohteessa Julkaisut 2 kommenttia kohteessa “Myrkky on myrkky, luomussakin” Juha-Antti Isojärvi kirjoitti: 12.9.2013 9.46 Blogi on meielstäni pseudotieteellinen. Esim. kohta ”Aivan kuten tiedemaailma, myös me käytämme teksteissämme vertaisarviointeja. Jokaisen henkilön kirjoittamat tekstit ovat läpäisseet ainakin kahden muun kirjoittajan tarkastuksen.” kuulostaa oudolta (ks. kohta ”kirjoittajat”). Itselläni on ainakin aikaisemmin ollut erilainen käsitys vertaisarvioinnin luonteesta. Onko asia siis niin, että jos minä kirjoittaisin tekstin, ja laittaisin sen vaikka opiskelijatovereidene luettavaksi ennen julkaisua, niin se olisi sitten vertaisarvioitu? Lisäksi kirjoittaja pyrkii vaikuttamaan objektiiviseltä, vaikka selvästi hänen näkemyksensä ovat värittyneitä. Ks. esim kohta ”Sanomattakin lienee selvää, että menetelmä ei perustunut tieteellisten tutkimusten tukemaan tietoon.” Katso myöskin otsikointia ja vertaa sitä itse tekstin sisältöön. Lähdekritiikki on myös päässyt unohtumaan. Esim. biodynaamista viljelyä käsittelevässä kohdassa on lähteenä wikipedia, jossa edelleen lähteenä skeptikoiden liitto. Voidaanko skeptikkoja pitää luotettavana lähteenä siitä, mitä on biodynaaminen viljely? Biodynaamisen yhdistyksen kotisivuilta: ”Biodynaaminen viljely perustuu luonnonvarojen kestävään käyttöön.” ja ”Vankan biologisen ja ekologisen perustan lisäksi tälle viljelymenetelmälle on tyypillistä dynaaminen ajattelutapa. Laajennettu luonnontieteellinen näkemys auttaa hahmottamaan kokonaisuuksia ja vuorovaikutussuhteita. Biodynaamisen viljelyn ekologia ulottuu ’siniseltä planeetaltamme’ aina auringon ja tähtitaivaan kosmisiin ulottuvuuksiin. Työskentely maataloudessa asettuu osaksi luonnon suuria rytmejä.” Toisin sanoen biodynaaminen viljely ei ainakaan biodynaamisten viljelijöiden mukaan perustu astrologiaan, toisin kuin tekstissäsi epäsuorasti väität. Lisäksi aiemmassa kirjoituksessa niputetaan GMO vastustajat yhteen sanomalla, että usein heidän argumenttinsa perustuu tunteeseen, eikä järkeen. Itse kuitenkin olen kuullut lähinnä järkiperusteisia mielipiteitä. Tässä kohtaa olisin todella toivonut lähdettä, esim. listausta näistä nettisivuista. Eipä olisi tehnyt haittaa, jos kirjoittaja olisi listannut lukemiaan GMO myönteisiä ja vastaisia tieteellisiä julkaisuja. Yksi argumentti, minkä olen kuullut on, että jos yhdellä pellolla viljellään GMO viljaa, se leviää myös seuraavaan, ja siten seuraavan pellon viljelijä ei enää voi väittää myyvänsä GMO vapaata. Muutenkin kirjoituksesta saamani pääasiallinen informaatiopalanen tuntuu olevan, että asiasta on vähän tutkimusta, eikä siitä siten tieteellisesti tiedetä tarpeeksi. Tällöin mielestäni ei kannata sortua tunteiluun vaan pitää malttinsa. ”Kritiikki GMO:ta vastaan on hyväksi ja auttaa meitä pohtimaan menetelmän heikkouksia, mutta GMO:n totaalikiellolla voimme vahingoittaa ei ainoastaan itseämme, mutta erityisesti niitä ihmisiä, joilla ei ole varaa olla nirsoja.” Mihin muuhunkaan tämä kohta vetoaisi kuin tunteeseen? Vastaa Timo Kauppila kirjoitti: 15.9.2013 17.12 Hei ja kiitos palautteestasi! Ajattelin seuraavassa selventää joitakin esille nostamiasi asioita. Kommentit koskien GMO-artikkelia sijoitin kyseisen artikkelin alle. Vertaisarviointi: Emme ole tieteellinen akateeminen julkaisu, emmekä myöskään pyri siihen. Olemme siis luonnontieteisiin keskittynyt blogi. Käytämme teksteissämme vertaisarviointia, eli vertaiset arvioivat toistensa tekstejä. Akateemisessa tutkimuksessa vertaisarviointi voi olla joko anonyymia tai avointa, mutta molemmissa tapauksissa arvioijat edustavat alansa huippuja. Meidän tapamme muistuttaa siis avointa vertaisarviointia sillä erotuksella, että emme koe järkeväksi antaa blogitekstejä alansa asiantuntijoiden arvioitavaksi. Objektiivisuus: Objektiivisuus ei tarkoita sitä, että kaikkien todisteiden jälkeen ei voitaisi muodostaa mielipidettä jonkin asian suhteen. Se tarkoittaa ennen kaikkea todisteiden tasapuolista ja puolueetonta käsittelyä. Ennen luomutuotantoon tutustumista kannatin luomua ympäristöystävällisenä valintana. Kuitenkin mitä enemmän luen akateemisia julkaisuja asiaan liittyen, sitä enemmän näen siinä kyseenalaisia puolia. Ne mielipiteet, jotka tulevat ilmi kirjoituksistani, perustuvat tieteellisen tutkimusten tuloksiin eivätkä mainostajien tai etujärjestöjen luomiin mielikuviin. Mielestäni mielipiteeni saa ja tulee näkyä teksteissäni. Muuten ei olisi mitään syytä kirjoittaa niitä. Lainauksesi tekstistäni ”Sanomattakin lienee selvää, että menetelmä ei perustunut tieteellisten tutkimusten tukemaan tietoon.” tyrmää astrologian ja homeopatian käyttöön maanviljelyssä. Heitän sinulle vastapallon, ja pyydän sinua etsimään minulle arvostetun vertaisarvioidun tutkimuksen, joka osoittaisi kyseisten menetelmien toimivuuden maataloudessa. Lähdekritiikki: Joitakin asioita voidaan pitää itsestäänselvyytenä tai yleistietona, jolloin emme käytä erityisiä viitteitä. Pyrin viittaamaan kirjoittamissani teksteissä suomenkielisen Wikipedian artikkeleihin mahdollisimman paljon, sillä haluaisin, että ihmiset saisivat käsiteltävästä asiasta lisätietoa suomeksi. Olen samaa mieltä kanssasi, että Wikipediaa ei voida aina pitää luotettavana lähteenä, koska kuka tahansa voi muokata artikkeleita. Kyseisessä kohdassa (biodynaaminen viljely) viittaus Wikipediaan on kuitenkin mielestäni täysin asiallinen, eikä ole yllättävää, että sana ”biodynaaminen viljely” löytyy Skeptikon tietosanakirjasta. Biodynaamisen yhdistyksen sivustolla on useita kohtia, jotka saavat omat skeptisyyden hälytyskelloni soimaan. Näitä ovat mm. • tekaistujen termien käyttö (dynaaminen ajattelutapa, biodynaaminen ruiskute, laajennettu luonnontieteellinen näkemys, laajennettu luontokäsitys) • huonosti määriteltyjen termien käyttö (ihmisen terveyttä vahvistava, henkistä kasvua tukeva, kokonaisvaltaisesti kasvutapahtumia tasapainottaen) • vetoaminen ikivanhaan viisauteen • vetoaminen todisteiden puuttumiseen • vetoaminen luonnonmukaisuuteen. Esimerkissäsi pidät epäluotettavana tieteellistä maailmankuvaa levittävän ja sitoutumattoman järjestön määritelmää biodynaamisesta viljelystä, mutta luotat kyseistä aatetta markkinoivan järjestön määritelmään. Sama järjestö, joka lainauksessasi selvästi viittaa astrologiaan, ja jonka menetelmät ”eivät toimi yksinkertaisten syy- ja seuraussuhteiden tasolla, vaan kokonaisvaltaisesti kasvutapahtumia tasapainottaen”. Selvästi heidän käsityksensä todellisuudesta on hyvin kaukana omastani, enkä siten koe tarpeelliseksi jatkaa asian puimista sen enempää. Vastaa Vastaa Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Nimi Sähköposti Kotisivu Kommentti Viimeisimmät artikkelit 100 000 genomia – joko tunnet omasi? Dna taipuu taisteluverkoksi Jokapäiväinen koodimme Myrkky on myrkky, luomussakin Mitä tiede pohjimmiltaan on Viimeisimmät kommentit Meri: Dna taipuu taisteluverkoksi Timo Kauppila: GMO – pa(h/r)empaa ei oo Timo Kauppila: Myrkky on myrkky, luomussakin Juha-Antti Isojärvi: Myrkky on myrkky, luomussakin Myrkky on myrkky, luomussakin | BioLogiikka: GMO – pa(h/r)empaa ei oo Arkistot lokakuu 2013 syyskuu 2013 elokuu 2013 heinäkuu 2013 kesäkuu 2013 Kategoriat Julkaisut Uutiset Meta Kirjaudu sisään Artikkeleiden RSS-syöte Kommenttien RSS-syöte WordPress.org
Posted on: Thu, 10 Oct 2013 09:12:47 +0000
Trending Topics
Recently Viewed Topics
© 2015