Ymmärsin, että vielä tästä levystä on aivan suoranainen pakko kirjoittaa. Sitä lainaten: ”I wish I was a poet and could write in fine hand. I´d write my love a letter, one she´d long understand”. Artisti ja levynsä ovat Amidon, Sam: All is well (2008). Tulen tuskin koskaan kirjoittaneeksi niin kutsuttuja fanikirjeitä, ehkä jo siksi että saan niitä itse; liike on kääntynyt toissuuntaiseksi jo aikaa sitten. Tällä kerralla en vain voinut olla kirjoittamatta, kun kävi ilmi että omaamme yhteisen tuttavan, jolta sittemmin sain Amidonin yhteystiedot. Meni hetki muotoillessa sitä, miten kertoa oleellinen. Etenkin, kun kieli oli englanti, jolla en osaa ajatella. Kirjoitin kuitenkin, koska All is well ansaitsee kirjeen tai kirjoituksen vaikka vuoden jokaiselle päivälle, sen verran hulppeasta jutusta on kyse. Merkillepantavaa on, etteivät laulut ole Amidonin omia, vaan hän on etsinyt ´20, ´30 ja ´40 –lukujen kappaleista nipun, joista silti rakentuu hänen esittäminään eheä (aivan kuin itse sävelletty ja sanoitettu) kokonaisuus. 2000 –luvulla musiikki on päätynyt olemaan useissa tapauksissa taustamusiikkia. Joko se on alistettu siihen tai se kuulostaa siltä kuin se olisi itse nöyrtynyt tuohon rooliin: pysyttelemään taustalla, tarjoamaan jotain ääntä hiljaisuuden pelkoon, mutta niin ettei siihen, miltä varjelusta saa, osaa juuri kiinnitä huomiota. All is well ei toimi niin. Levyllä on monta niin sakraalista laulua (esim. alkuun lainaamani ”Saro”, nimikappale ja ”O death”) että sitä on kuunneltava, ehkä jopa istuttava aloilleen ja kuunneltava. Joku kultakorva väitti joskus, ettei Amidon osaisi laulaa. Niin kummallista väitettä en ollut kuullut vuosiin. Jos Amidon ei osaa, en tiedä sanoa, kukahan sitten osaisi. Hänen tulkintansa on niin sydämeen käypää ja suoraa, että vertaan häntä auttamatta mestareihin, joista ei nyt enempää, koska kirjoitan Amidonista. ”All is well”:n sovitustyössäkin on käynyt verraton onnenkantamoinen, sillä yhdysvaltalainen trubaduuri on saanut sovittaja-tuottajan Islannista. Kyseinen Valgeir Sigurdsson on tehnyt toisen (minulle tuntemattoman) suuruuden, Nico Muhlyn, kanssa niin oivaltavaa sovitusjälkeä, että harvoin pääsee kuulemaan yhtä ymmärtävää ja lauluja rikastuttavaa työtä. Kuten ehkä huomasitte, pidän tästä levystä enemmän kuin on ehkä mahdollista selittää niin rajatulla keinolla kuin sanat. Silloin ei auta kuin kuunnella itse musiikkia. Hyvää iltaa itse kullekin.
Posted on: Sat, 20 Jul 2013 16:13:42 +0000
Trending Topics
Recently Viewed Topics
© 2015