******************* ”ON KIVA MUUTTAA!” ******************* ”OLI KIVA SAADA KERROSSÄNKY!” ***************************** Mikä sinusta on tänään ollut kivaa? Minusta se, että liian monen kuukauden jälkeen tapasin ystäväni perheensä kanssa. Ihmisen, jota en ole mukamas moneen kuukauteen ehtinyt nähdä! Ihan kuin joku muu eläisi elämääni enkä voisi vaikuttaa asioihin! Mutta tänään, eilisillan nopean päätöksen pohjalta, tein niin ja olen siitä onnellinen! Onnellinen pienistä ja isoista ihmisistä, siitä, että jos näkee pienen lapsen kasvaneen, voi toisella tapaa myös todeta joskus itse kasvaneensa (enkhä ny tarkhota fyysisesti vaik niinki joskus tuppaa mokoma käymään) Onnellinen olen myös siitä, että on valintakysymys kuinka paljon on aikaa jaettavana toisille (tai yhtälailla itselle, sillä sekin on tärkeää). On onni huomata, että ei ole pakko kiirehtiä, voi hidastaa tahtia, pysähtyäkin. Tänään oli ihanaa elää tuo prosessi loppuun. Tänään koen onnea myös siitä, että saan nähdä, kuulla, tuntea, haistaa ja maistaa – kaikille aisteille on tänään ollut kaunista ravintoa! Nähdä lapsen kasvu ja liike, kuulla hänen nauru, tuntea ystävän halaus, haistaa kahvi ja maistaa se itseleivotun sämpylän ja keksin kera. Hmm. Mietin, minkälaisen lauseen voisin itse muodostaa tuosta aloituksesta: ON KIVA….. Ehkä tänään sanoisin: ON KIVA OLLA! ONNI on kyllä tulla tietoiseksi niistä kivoista asioista, mitä on, mitä ”omistaa” ja mitä omassa elämässä tapahtuu – kun ottaa vastuun omasta onnestaan. Onni on kiitollisuus elämästä – lahjasta. Joskus haaveillessamme sokeudumme niille lukuisille hyville asioille joita elämässämme jo on. Katsomme, että toisella on paremmat vermeet tai parempi menopeli, niin yhtäkkiä omat ei pelaa tai näyttää kalsealta vaikka niillä ei olisi toiminnan kanssa mitään tekemistä. Menetämme oman ilomme vertaillessamme itseämme toisiin, tullessamme ahneiksi asioille, jotka eivät kuitenkaan ole todellisen onnemme rakennusaineita. Keksimme myös tekosyitä vaikka onni saattaa olla nenämme edessä. Aivan kuin onnellisuus joskus pelottaisi meitä (kun eihän se kuitenkaan kestä?) … onko meillä lupaa olla onnellisia? ”It is not happy people who are thankful. It is thankful people who are happy” “ Onnelliset ihmiset eivät ole niitä, jotka ovat kiitollisia. Kiitolliset ihmiset ovat niitä, jotka ovat onnellisia” Kun katsomme itseämme, läheisiämme ja ympäristöämme kiitollisuuden silmin, sytytämme valon sisimpäämme. Jos joka kerta aloittaessamme mielessämme valitusvirren, avaisimmekin silmämme näkemään ja sydämen tuntemaan se, mistä voimme kiittää, uskon, että meistä jokainen olisi hyvin pian muuttunut onnellisemmaksi. Onni olisi meissä, ei siinä mitä omistamme vaan siinä mitä olemme. Eikä kukaan voisi varastaa sitä. Surun ja kärsimyksenkin keskellä voi tuntea paradoksaalista onnea siitä, että on läsnä surulle, koska silläkin on tehtävänsä. Kuolema on osa elämää aivan kuin menetykset, tappiot, epäonnistumiset… Ehkä jokin uusi avautuu, mahdollisuus, muutos… ”On kiva muuttaa!” Joskus on kiva myös muuttua, huomata, että voi itsekin muuttaa ajatuksissaan ja valinnoissaan kuin uuteen taloon. ”We never reflect how pleasant it is to ask for nothing.” (Vapaa käännös: Emme koskaan pohdi kuinka miellyttävää on olla pyytämättä mitään) Tämän yllä olevan ajatuksen luin puoli vuotta sitten ja jämähdin siihen paikkaan, aivan kuin se olisi naulattu minuun kiinni, niin uutena ja vieraana muiden ajatusteni joukossa. Ainahan minä odotan tai toivon jotakin! Ainahan minä unelmoin! MITÄ JOS… en keskittyisi niin paljon odottamiseen vaan vastaanottamiseen, SEN vastaanottamiseen mitä kivaa minulle tänään annetaan. Ja mitä kivaa voin itse myös antaa. Ehkä vähän olen harjoitellut tuota. Ihan vähän. Onni on tässä ja nyt.
Posted on: Mon, 21 Oct 2013 18:18:54 +0000
Trending Topics
Recently Viewed Topics
© 2015